Ruuti ja Lili SmartDog -testissä

 Elokuun lopulla saimme mahdollisuuden päästä SmartDog pop-up testiin Haminassa. Kyselin ennakkoon sopiiko testi silloin vasta 4 kk ikäiselle Lilille ja saimme suosituksen osallistua. Jos testi olisi ollut liian vaativa, olisimme voineet keskeyttää sen testaajan kanssa yhteisymmärryksessä. Testaajana toimi Sanni Somppi ja Sannin teettämänä testi oli sekä koirille että minulle äärettömän mukava kokemus. Lämmin suositus!

Lili pääsi Pentu-testiin ja Ruutille otettiin laaja Kongitio-paketti. Molemmat koirat selvittivät testit kunnialla läpi ja erittäin omantasoisesti, eli käyttäytyen oman tempperamenttinsa mukaisesti.

Ruutin koko testiraportin voi lukea täältä.

Lilin koko testiraportin voi lukea täältä.

Ruutin testi ei tuonut suuria yllätyksiä, sen jo luonnetestissäkin nähty hieman rauhaton perusluonne antoi odottaa mm. muistitehtävässä huonompaa lopputulosta. Vaikka se odotteluaikana vähän kitisi ja pyrki pyörimään hihnassa ja hakemaan huomiota, se kuitenkin pystyi palaamaan muistitehtävään heti saatuaan luvan ja suoriutui hyvällä tasolla. Ruuti siis kykenee ns. moniajoon, vaikkakin työtehtävien vaihtelu ees taas voi heikentää sen suoritustasoa. Ruutin ruokamotivaatio on myös noussut iän ja harjoittelun myötä, nuorempana se motivoitui huomattavasti enemmän työstä kuin herkuista.

Lili oli selkeästi puhtaampi kirja, sillä nuoresta iästä johtuen sitä ei ole testattu eikä sen kanssa ole harrastettu vielä juuri lainkaan. Pentukoulukin alkoi vasta syyskuussa. Lilin keskittymiskyky ja pennuksi hyvin harkitseva työskentely vaikutti, ja sen suuri motivaatio leluihin onkin jo valjastettu osaksi palkkaamista arjessa. Lilin kanssa onkin harjoiteltu sosiaalisen oppimisen kautta enemmän kuin meidän aiempien koirien, Lili on päässyt katsomaan Ruutin harjoituksia ja tekemään perästä, sekä kuuntelemaan Ruutin haukkua ja tutustumaan hajumaailmaan metsästyslajeissa. Myös kotosalla ihmiseltä oppiminen, eli Do As I Do (DAID)  on päässyt testiin parissa pienessä aivopähkinässä, ja Lili tarkailee ja kokeilee asioita rohkeasti perästä. Temppuina on ollut soittokellon rimpautus koskettamalla (nenällä tai tassulla) ja lelun ottaminen suuhun ja nostaminen ilmaan, eli helppoja juttuja joita Lili on tehnyt jo aiemminkin mutta mallin katsominen ihmiseltä selkeästi vahvistaa toimintaa.

Itse testeistä sen verran, että vaikka Kongitio-paketti olikin molemmille kiva kokemus niin hinta-hyötysuhde on mielestäni luonnetestissä edelleen parempi. Lilikin pääsee "kummitusta" ja "Ryöstäjää" ihmettelemään sitten isona tyttönä :). Pentutesti taas on hinnaltaan edullisempi ja etenkin näin nuorelle koiralle voisin sitä suositella. Antaa mukavasti tietoa pennun tavoista oppia asioita, ja helpottaa jatkossa sen treenaamista jonkin verran.

Ykkösten kuulumisia

 Ykköset eli Tiltu, Rufus ja Lili ovat kotiutuneet kaikki tahoilleen, Lili meille kotiin muun lauman jatkoksi. Kaikki pennut ovat reippaita ja aktiivisia harrastuskoiran alkuja, painoa 13 viikon iässä noin neljä kiloa ja ruoka sekä liikunta maistuu kaikille. Pennut ovat tahoillaan tutustuneet mm. verijälkeen, metsässä liikkumisen sekä kaupungin vilinään. 

Syksyn mittaan oli tarkoituksena pyrkiä treffaamaan pentuja näyttelymatkojen yhteydessä, mutta uuden peruuntumisaallon myötä pentujen kehädebyytit siirtyvät myöhemmäksi. Pääasia on että pysytään terveenä, näyttelyihin kyllä ehtii sitten myöhemminkin. 

Rufus retkellä

Tiltu sienimetsällä

Ruuti on aloittanut agilityn viikkoharjoitukset ja kävimme myös Klaukkalassa kokeilemassa toista rauhoituskauden lajia eli taakanvetoa. Ruuti veti hienosti FunPull-harjoituskisassa maksimin eli 15 kertaa oman painonsa, 106 kiloa. Kiitos yhdistykselle hyvähenkisestä tapahtumasta!

Ruuti ja vetokärry

Pieni voimanpesä poseeraa

Rauhoituskauden loputtua keskitymme taas liikkumaan metsässä ja Lili pyörii Ruutin mukana oppimassa.

Metsänpeikkoset työharjoittelussa.

Pentujen seitsemäs viikko, Ykköset lentää pesästä

Viimeinen viikko yhdessä meni nopeasti minun lomaillessa. Pennuilla kävi mukavasti vieraita rapsuttelemassa ja leikittämässä, ja ehdimme pariin kertaan käydä metsässä ja autoillakin useampaan otteeseen. Uusina juttuina tutustuimme myös riistaeläinten hajuihin, kun pennut saivat leikkiä peuransorkalla sekä kaninkarvaleluilla.

Välisyöttö.

Aurinkoläikässä on ahdasta jo.

Lennokas luoksetulo!

Reippaat seikkailijat.

Ystäväni Tiina kävi myös kuvaamassa pentuja, kuvasatoa alla:

Juurenkulman Ylikylän Mies eli Rufus:

Juurenkulman Ykköstykki eli Lili:

Juurenkulman Ylin Onni eli Tiltu:

Metsäretkeltä ja pihaleikeistä saatiin aikaiseksi pieni videokooste, pihassa riepoteltava on sorkka, taljan pala sekä ihana kanivinku Ruohotuvasta.

Lauantaina Tiltu ja Rufus muuttivat uusiin koteihinsa, ja Lili jäi vielä äidin ja mummon helmoihin odottelemaan sitä oikeaa sijoituskotia.

Pentujen kuudes viikko

Etelä-Suomeen saatiin vihdoin vaihtelevaa säätä ja pennut ovat saaneet nähdä ettei ulkoilu aina ole aurinkoa ja vienoa kesätuulta. Pahimmat myräkät ja ukkoset oltiin sisällä, mutta kevyttä kesäsadetta on käyty ihastelemassa useaan otteeseen. Ulkoilut jäävät selvästi lyhyemmäksi märällä nurmella, kaikki löytävät tiensä rappusille aika nopeasti, mutta sateellakin on maltettu hieman leikkiä ja ihmetellä mm. lätäköitä. Piha-aitojen pitoa testataan aktiivisesti ja kukkapenkin kaivuu on päässyt hyvään käyntiin. Maanantai-aamuna olikin eteisessä vastassa kolmen koiran sijasta kuusi, kun pikku houdinit olivat tulleet korotetusta pentuaitauksen oviaukosta yli ja aikuisten sekaan. Mitään vahinkoa ei sattunut ja aikuiset olivat mielissään seurasta, mutta ihmisväki saa nyt piilottaa kengät ja sähköjohdot paremmin ja korottaa aitauksen oviaukkoa taas 5 senttiä lisää... Uutta korkeusennätystä odotellessa.

Ihana Kennel-Rehun myyjä yritti kuvata pennuista
vähän videota, ja sai sylillisen pikkukoiria :)

Pennut ovat nyt onnistuneesti valloittaneet koko alakerran sekä koko pihan, joten tutustuimme autoilun saloihin. Testiajona ajelimme Kennel-Rehulle hakemaan vähän reppuihin purtavaa ja kotipakastimeen täytettä. Reissu oli hyvin onnistunut, myymälässä kävi sopivasti ihmisiä ihmeteltävinä ja myyjältä löytyi sekä herkkuja että kiva kaninkarvainen vinkulelu viihdykkeeksi. Ei hirvittänyt liukas lattia eikä rymisevät ostoskärryt. Tänään maanantaina pääsimme vihdoin eläinlääkäriin ja pennut saivat kattavan terveystarkastuksen sekä sirut niskaan. Kaikki käyttäytyivät hienon avoimesti ja iloisesti ja saivat priimat paperit Siniltä. 

Terveen paperit koko porukalle.
Kennelliitolle lähti rekisteriin nimet:
Juurenkulman Ylikylän Mies
Juurenkulman Ylin Onni
Juurenkulman Ykköstykki

Kuluvan lomaviikon suunnitelmiin kuuluu pentujen kanssa puuhastelua, hieman valokuvausta ja säiden suinkin salliessa pari metsäretkeä. 

Hirmu jännää! Molemmista!
Naapurin pojat tuli pentuja tervehtimään.

Kivan uuden ihmisen syliin voi vaikka nukahtaa.
Judo on mukana, jos vaikka silityksiä olisi jaossa.

Vanha tätikin heittäytyy välillä ihan villiksi.

Päivähuili koko porukan voimin.

Kunnon sadekuuro iski kesken ulkoilun,
Ruuti jäi lipan alle katsomaan että pennutkin tulee sisään.

Ja sitä sadetta riittikin kaksi päivää... Onneksi on puruluita.

Eläinlääkäristä palatessa otti emä ja mummo pennut heti haltuun.
Taisi ehtiä tulla vähän ikävä.

Pentujen viides viikko

Pennuille kuuluu hyvää, elinpiiri on laajennut puoleen taloon ja pitkin pihaa kuluvan viikon aikana. Mahdollisuus lähes rajattomaan ulkoiluun onkin ollut iso etu kelin mennessä helteiseksi.

Pennut syövät nyt kiinteää 4 kertaa päivässä, liotettua pentunappulaa ja sika-nautajauhelihaa. Sen lisäksi Ruuti vielä imettää pari kertaa päivän aikana. Hampaat ovat terävät ja puruvoima on yllättävän kova, ja Ruuti jaksaa opastaa nätisti miten niitä hampaita käytetään toisiin koiriin. Myös perheen muut koirat ovat saaneet Ruutilta luvan leikittää pentuja, ja antavat herkemmin napakan mutta asiallisen palautteen retuuttamisesta. Molemmat aikuiset kuitenkin hakeutuvat itse pentujen seuraan, joten ei niitä tunnu neulatyynyinä oleminen niin paljoa harmittavan kuitenkaan...

Kynsiä on leikattu useampaan otteeseen ja muutenkin käsittelyä tehdään päivittäin ja paljon. Pennut saavat myös opetella itse seurailemaan perästä ja tulemaan kutsulla luokse. Alkuun välimatkat ovat lyhyitä, kaksikin metriä on pitkä matka juosta. Kaikki kolme ovat kuitenkin reippaita ja rohkeita tutkimaan taloa ja pihaa, joten tulevia viikkoja helpottaa kutsun oppiminen.

Saa nähdä kauanko aitauksen kynnyskorkeus riittää!

Missä muuallakaan luolakoira nukkuisi?

Huh hellettä!

Välillä pitää nukkua että jaksaa.

Tuore mummo saa piraijan kohta nenään kiinni!

Ira pitää vahtia rappusilla.

Lastenvahtihommat on kaikkien hommia.

Väliunet kesken juoksemisen.

Tuittu lirkuttelee itsensä Ira kylkeen nukkumaan.
Vanhoja koiria ei niin vaan lähestytä täyttä höyryä.

Pentujen neljäs viikko

Kaakkois-Suomessa jatkuu helteet ja ukkonenkin on pariin otteeseen noussut ylle. Pennut ovat ulkoilleet nyt joka päivä ja saaneet hieman lisäruokaa maidon lisäksi. Leikkihetket venyvät pidemmiksi ja kaikki kolme ovat alkaneet tutustua ympäristöön sekä muihinkin asuinkumppaneihin kuin emoon. Kaikki pennut ovat innokkaina pentuaitauksen aidalla vastassa, hännät heiluu ja kiukkuhaukkuja harjoitellaan jollei kotiintulija ymmärrä tulla heti tervehtimään. Annoin pennuille ensimmäiset turvalliset lelutkin, ja pari ärhäkkää ravistusta on saatu aikaiseksi perinteisen narulelun kanssa. Kamera alkaa olla auttamatta liian hidas näiden oivalluksille...

"Kyllä täällä tarkenee."

Päivittäiset hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, punnitukset ja käsittelyt sekä tottakai sylittelyt. Kynsiä on leikattu jo muutamaan kertaan ja matolääkkeet syöty kiltisti. Leikin varjolla opetetellaan luoksetuloa, kaikilla kolmella on jo omanlaisensa suhtautuminen. Titi rynnii päälle ja nuolee kädet ja vaatteet ja naaman, Tuittu sylittelee kun Tuittu haluaa mutta on äärettömän perso leikittämiselle ja Tapsa rakastaa rapsuttelua ja selällään kellottelua.

"Tulkaa ulos!" Ruuti kannustaa pentuja nurmelle.

Vaipanvaihtajan työ ei koskaan lopu.

Päivällisen jämät jäljellä, sinne meni.

Titi haistoi emon jauheliha-annoksen häkin toiselta
puolelta, mahanalus jalkoja täyteen ja syöksy kuppiin.
Toinen kattaus, jee!

Pentujen kolmas viikko

Kolmannen viikon aikana pennuille tuli monta uutta asiaa eteen. Kaikilla on silmät auki, jalat kantaa ja hampaat ovat puhjenneet. Painot ovat tasaisesti 1000-1200 g välillä kaikilla. Myös energiaa leikkiä on jo useamman kerran päivässä, muutamia minuutteja putkeen. Painit, tapporavistukset ja kömpelöt hyökkäykset sissarusten ja emon kimppuun onnistuvat, unissaan pennut haukkuvat, murisevat ja jalat tavoittelevat jo kunnon juoksemista muistuttavaa liikesarjaa. Lauantaina pennut saivat ensimmäisen madotuksen ja näyttäisi ettei se käynyt kenelläkään mahan päälle. Myös sikanautajauhelihaa on päästy maistelemaan, kun emän ruoka kiinnostaa koko ajan enemmän. Ahne possu Titi jopa sukelsi ensimmäisenä ulos pesästä haistettuaan Ruutin iltapalan! Hyvä asenne, mummoonsa tullut.

Viikonloppuna ulkoilimme peräkkäisinä päivinä aamuruoan päälle. Toistaiseksi ulkona on vielä turvallisin olo möyriä emän ja minun välissä, suuret seikkailut avautuvat kun jalat kantaa paremmin.

Titi on mamman mussukka.

Ruutille sopii myös että vahdin pennut.

Mahdottoman jännää!

Ulkoruokinnassa.

Ira on lähellä ja tukena mutta antaa
Ruutille tilaa hoitaa pennut.

"Hei, et sinä ole äiti!"
Iraa jännitti enemmän kuin Titiä.

Tuittu pohtii että kannattaisiko...

Tapsan iltavilli, uhrina Ruutin takamus.

Pentujen paini on melkoista tömistelyä
vielä. Ruuti vahtii tarkkana ja pistää
kuonon väliin kun alkaa huolestuttaa.