Pentujen viides viikko

Pennuille kuuluu hyvää, elinpiiri on laajennut puoleen taloon ja pitkin pihaa kuluvan viikon aikana. Mahdollisuus lähes rajattomaan ulkoiluun onkin ollut iso etu kelin mennessä helteiseksi.

Pennut syövät nyt kiinteää 4 kertaa päivässä, liotettua pentunappulaa ja sika-nautajauhelihaa. Sen lisäksi Ruuti vielä imettää pari kertaa päivän aikana. Hampaat ovat terävät ja puruvoima on yllättävän kova, ja Ruuti jaksaa opastaa nätisti miten niitä hampaita käytetään toisiin koiriin. Myös perheen muut koirat ovat saaneet Ruutilta luvan leikittää pentuja, ja antavat herkemmin napakan mutta asiallisen palautteen retuuttamisesta. Molemmat aikuiset kuitenkin hakeutuvat itse pentujen seuraan, joten ei niitä tunnu neulatyynyinä oleminen niin paljoa harmittavan kuitenkaan...

Kynsiä on leikattu useampaan otteeseen ja muutenkin käsittelyä tehdään päivittäin ja paljon. Pennut saavat myös opetella itse seurailemaan perästä ja tulemaan kutsulla luokse. Alkuun välimatkat ovat lyhyitä, kaksikin metriä on pitkä matka juosta. Kaikki kolme ovat kuitenkin reippaita ja rohkeita tutkimaan taloa ja pihaa, joten tulevia viikkoja helpottaa kutsun oppiminen.

Saa nähdä kauanko aitauksen kynnyskorkeus riittää!

Missä muuallakaan luolakoira nukkuisi?

Huh hellettä!

Välillä pitää nukkua että jaksaa.

Tuore mummo saa piraijan kohta nenään kiinni!

Ira pitää vahtia rappusilla.

Lastenvahtihommat on kaikkien hommia.

Väliunet kesken juoksemisen.

Tuittu lirkuttelee itsensä Ira kylkeen nukkumaan.
Vanhoja koiria ei niin vaan lähestytä täyttä höyryä.

Pentujen neljäs viikko

Kaakkois-Suomessa jatkuu helteet ja ukkonenkin on pariin otteeseen noussut ylle. Pennut ovat ulkoilleet nyt joka päivä ja saaneet hieman lisäruokaa maidon lisäksi. Leikkihetket venyvät pidemmiksi ja kaikki kolme ovat alkaneet tutustua ympäristöön sekä muihinkin asuinkumppaneihin kuin emoon. Kaikki pennut ovat innokkaina pentuaitauksen aidalla vastassa, hännät heiluu ja kiukkuhaukkuja harjoitellaan jollei kotiintulija ymmärrä tulla heti tervehtimään. Annoin pennuille ensimmäiset turvalliset lelutkin, ja pari ärhäkkää ravistusta on saatu aikaiseksi perinteisen narulelun kanssa. Kamera alkaa olla auttamatta liian hidas näiden oivalluksille...

"Kyllä täällä tarkenee."

Päivittäiset hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, punnitukset ja käsittelyt sekä tottakai sylittelyt. Kynsiä on leikattu jo muutamaan kertaan ja matolääkkeet syöty kiltisti. Leikin varjolla opetetellaan luoksetuloa, kaikilla kolmella on jo omanlaisensa suhtautuminen. Titi rynnii päälle ja nuolee kädet ja vaatteet ja naaman, Tuittu sylittelee kun Tuittu haluaa mutta on äärettömän perso leikittämiselle ja Tapsa rakastaa rapsuttelua ja selällään kellottelua.

"Tulkaa ulos!" Ruuti kannustaa pentuja nurmelle.

Vaipanvaihtajan työ ei koskaan lopu.

Päivällisen jämät jäljellä, sinne meni.

Titi haistoi emon jauheliha-annoksen häkin toiselta
puolelta, mahanalus jalkoja täyteen ja syöksy kuppiin.
Toinen kattaus, jee!

Pentujen kolmas viikko

Kolmannen viikon aikana pennuille tuli monta uutta asiaa eteen. Kaikilla on silmät auki, jalat kantaa ja hampaat ovat puhjenneet. Painot ovat tasaisesti 1000-1200 g välillä kaikilla. Myös energiaa leikkiä on jo useamman kerran päivässä, muutamia minuutteja putkeen. Painit, tapporavistukset ja kömpelöt hyökkäykset sissarusten ja emon kimppuun onnistuvat, unissaan pennut haukkuvat, murisevat ja jalat tavoittelevat jo kunnon juoksemista muistuttavaa liikesarjaa. Lauantaina pennut saivat ensimmäisen madotuksen ja näyttäisi ettei se käynyt kenelläkään mahan päälle. Myös sikanautajauhelihaa on päästy maistelemaan, kun emän ruoka kiinnostaa koko ajan enemmän. Ahne possu Titi jopa sukelsi ensimmäisenä ulos pesästä haistettuaan Ruutin iltapalan! Hyvä asenne, mummoonsa tullut.

Viikonloppuna ulkoilimme peräkkäisinä päivinä aamuruoan päälle. Toistaiseksi ulkona on vielä turvallisin olo möyriä emän ja minun välissä, suuret seikkailut avautuvat kun jalat kantaa paremmin.

Titi on mamman mussukka.

Ruutille sopii myös että vahdin pennut.

Mahdottoman jännää!

Ulkoruokinnassa.

Ira on lähellä ja tukena mutta antaa
Ruutille tilaa hoitaa pennut.

"Hei, et sinä ole äiti!"
Iraa jännitti enemmän kuin Titiä.

Tuittu pohtii että kannattaisiko...

Tapsan iltavilli, uhrina Ruutin takamus.

Pentujen paini on melkoista tömistelyä
vielä. Ruuti vahtii tarkkana ja pistää
kuonon väliin kun alkaa huolestuttaa.

Pentujen toinen viikko

Pennuilla on tänään ikää 11 päivää ja kaikkien painokehitys on pysynyt mukavasti käyrällä. Viikon sisään odotellaan ensimmäisiä silmien avautumisia. Valtaosan ajasta pennut edelleen nukkuvat, paljon aikaa kuluu syömiseen mutta toisinaan hetken tai kaksi ne mönkivät tai kokeilevat suullaan jo toisiaan tai Ruutia. Punnitukset tehdään enää kerta päivässä iltaisin ja ensimmäisiin hoitotoimenpiteisiinkin päästiin eilen illalla, leikkasin kaikilta kynnet. Ruuti suhtautuu hyvin tyynesti pentujen hoitoon, toki se seuraa tiukasti vierestä kaikki toimia. Ruutin ja pentujen oma rauha säilyy ainakin n. 3 viikon ikään asti, sitten katsotaan mihin tahtiin Ruuti haluaa esitellä pentujaan muille koirille.

Pentujen hoidon lomassa Ruuti hengailee mielellään pihalla ja käy nukkumassa torkkuja eteisen aurinkoläikässä kaikessa rauhassa. Myös pihahommissa assisteeraaminen on tärkeää, Ruuti joko kuulee tai vaistoaa koska häntä tarvitaan sisällä ja liukenee takaisin äitiyshommiin aina tarvittaessa. Se on kaikin puolin ollut oikein vaivaton ja helppo emä.

Judon päivät sujuu rattoisasti kanoja paimentaen, 1.6. alkaen siipikarjan ulkonapitokielto päättyi ja kanat pääsevät laiduntamaan niille varattua suojaisaa "niittyä". Judo toimii tehokkaana hälyttäjänä ja ilmoittaa tunkeilijat (mm. siilin, joka ei tietty kanoja haittaisi) sekä kanojen liian kauas harhaantuneet naapurivierailut. Toki sen motivaatio ei varmaan ole kanojen hyvinvointi vaan puhdas kateus, jos niitä kanoja ei saa syödä niin ei niitä saa syödä muutkaan... Oli miten oli, se on hyvä apu ja ihan munapalkalla.

Pentueelle (eli työnimi "tirreille") on keksitty tässä jotakin puhuttelunimiä tylsien "iso", "pieni", "se eka" jne. sijaan. Kiitos loistavan ideointiavun, löytyi tirreille nimet kätevästi!

Urospentu, "Tapsa"

Pienempi narttu, "Tuittu".
Tuittu on jäntevä ja omaa vahvoja mielipiteitä
mm. selällään pidosta.

Tuitulla taitaa avautua silmät ensimmäisenä!

Isompi narttu, "Titi".

Titin mielestä ruoka = elämä. Tämä ei ole huuto
vaan oikein suuren luokan maiskutusta.
Hipaisin Titin poskea kynsiä leikatessa ja siitä
seurannut ruoanhamuamisperformanssi oli omaa laatuaan. :)

Kukapa ei olisi kesken peppupesun
joskus nukahtanut...

Kaikki kynnet leikattu!
Ruuti on seuraavana vuorossa.

Judo ja kanojen laidunkauden alku.
Rankka homma kytätä.