Kun käytetään termiä "terapia", tarkoitetaan usein eläinavusteista toimintaa. Virallisesti terapia on asia jota tarjotaan diagnoosin jälkeen, mutta puhekielessä terapia on ystävän kanssa teellä istumista ja jutustelua tai pitkää kävelyä metsässä koiran kanssa. Vaikutus on terapeuttinen eli parantava, joten termi on osuva.
Eläinavusteiseen toimintaan olen päässyt tutustumaan Judon lukukoiraharrastuksen kautta (miellän lukukoirakeikat Judon harrastukseksi, jossa minä olen lähinnä kuski, ikään kuin futismutsi) ja nyttemmin myös asiaa opiskelevien ystävien kautta. Termistöstä löytyy hyvä, napakka summaus Animan sivuilta, mutta pähkinänkuoressa me kuulumme luokkaan Animal-Assisted Activities, AAA, jossa sekä koira että ihminen ovat vapaaehtoisia, työskentelyn periaatteisiin perehdytettyjä, perusterveitä ja soveltuvia mutta eivät omaa koulutusta alalta. Sen sijaan terapiaa ja/tai opettamista eläinavusteisesti pääsee tekemään palkkatyönä, kunhan perusosaaminen alalta (opettaja, terapeutti) on kunnossa ja terapeutti-nimikettä käytettäessä asiat Valviran kanssa ovat kunnossa.
Koska me olemme parasta AAA-ryhmää (olipa puujalka!) niin kertoilen vapaaehtoistyön näkökulmasta meidän toiminnastamme.
Judo aloitti Kotkan lukukoirissa alkuvuodesta 2016. Kotkan lukukoirat on toiminut jo vuodesta 2011, samasta vuodesta kun Börje toi lukukoiratoiminnan Suomeen. Lukukoiriin on kuulunut sekä kirjaston henkilökunnan omia koiria että muita tuttuja, rauhalliseksi todettuja ja työhön soveltuvia koiria. Uusia koiria rekrytoidaan harvoin, koska lukukoiratoiminta vaatii ohjaajalta pitkäaikaista sitoutumista ja intoa kehittää ja ideoida toimintaa yhteistyössä kirjaston ja muiden ohjaajien kanssa. Toiminta sopii myös loistavasti iäkkäämpien lemmikkien eläkeharrastukseksi, olettaen että koirat ovat täysin terveitä ja sosiaalisia.
 |
| Jukukoirat Judo, Manu ja Piki. Heppu puuttuu kuvasta. Kuva: Kotkan Lukukoirat |
Judo päätyi toimintaan mukaan lukukoirakoordinaattori Helenan kautta, joka työskentelee kirjastolla ja toimii Manun ohjaajana. Tutustuimme Helenan kanssa Iran agilityharrastuksen kautta, ja meidän perheen mäyräkoirat tunsivat hirmuista vetoa mukavaa, lempeää naista kohtaan. Joten Judostakin tuli Helenan ystävä ihan vaan kentän laidalla hengailun ansiosta. Judo oli luonnetestattu 2015 ja jo aiemmin kiinnitimme huomiota sen sosiaaliseen älykkyyteen. Judo on ihmisten ystävä ja aivan heikkona lapsiin, kuitenkin innostaan huolimatta se on aina tuntunut ymmärtävän ettei lapsia vasten hypitä eikä lapsia keilata nurin vaikka miten riekuttaa. Lasten seurassa muuten niin viilipytty Judo päästikin valloilleen keinupeppuisen ja avoimen itsensä helpoiten. Helenan mainitessa niinsanotusta aukinaisesta virasta en epäröinyt hetkeäkään etteikö se olisi Judon hommaa.
 |
| Fanikuvia Karhulassa. Kuva: Kotkan Lukukoirat |
Lukukoirailun lisäksi olen päässyt tutustumaan muuhun eläinavusteiseen toimintaan ystävieni kautta. Meidän koirista Ira on ollut mm. match show- ja mölliagilitykisarintamalla luotettu lapsi-koira -kehien kettu, joka lähtee rehellisesti kenen vaan matkaan jolla vaikuttaisi olevan leluja tai nakkeja. Mätsärikehissä Ira lähes poikkeuksetta esiintyy edukseen ja antaa anteeksi monenlaisia kommelluksia hermostumatta. Onhan kyseessä Työtehtävä ja Ira syvällä sielussaan kokee olevansa Työkoira. Paitsi sen yhden kerran kun kehässä satoi vettä kuin saavista ja teltassa grillattiin makkaraa... Mutta silläkin kertaa Ira hinasi hämmentyneen 4-vuotiaan handlerin vanavedessään sateensuojaan, koska kaveria ei jätetä edes makkaran takia.
 |
| Mätsärissä Kouvolassa. Ira pääsi rutinoituneen villakoiraharrastajan kanssa kehään, asettelu sujui kuin ammattilaiselta! |
 |
| Mätsärissä Haminassa, Ira pääsi kehään eikä häiriintynyt vaikka toimin kehäsihteerinä. |
Kotilauman kasvaessa ja pentujen kehittyessä fiksuiksi nuoriksi aikuisiksi koiriksi on koko pesue päässyt toimintaan mukaan. Kaikki neljä ovat olleet Haminan Seudun Seurakoirien junior handler -kurssilla esittelemässä FCI 4 -luokkaa handlerintaimille sekä Eläinkoulutus Taidon lapsi-koirakurssilla opettelemassa (ja opettamassa) pieniä harjoitteita lasten kanssa. Judo ja Ruuti pääsivät vasta Huutjärven koululle viettämään aikaa koululaisten kanssa, eläinavusteista toimintaa opiskelevan ystävän kanssa.
 |
| Ruuti ja Judo Huutjärvellä. Kuva: Eeva Lummelampi |
Eikö vapaaehtoistyön kuulu näkyä muttei kuulua?
Toki näinkin, syyt lähteä mukaan tai tarjota omaa koiraansa toimintaan esim. lasten kanssa pitää olla muut kuin halu saada sulka hattuun tai kivoja kuvia instaan. Parhaiden tapojen jakaminen on kuitenkin tarpeen, sillä toiminta ei ole vielä kovin tunnettua ja usein intoa on enemmän kuin tietoa, kun aletaan ajamaan uutta toimintaa ylös. Meillä on ollut onni liittyä jo kokeneeseen lukukoiraporukkaan ja saada avoimesti kaikki tieto heti alussa.
Toiminnan tulee olla riittävän suunniteltua, tavoitteellista ja valvottua jotta vahinkoja ei pääse sattumaan. Vahingoksi lasken esimerkiksi epämiellyttävät tilanteet joko koiralle tai lapselle. Työn täytyy olla asia jota koira haluaa tehdä ja jossa se voi olla rentona. Vaikka lapset ovat hyväntahtoisia voi liian kova innokkuus joskus ahdistaa koiraa, silloin ohjaajan on osattava ohjata tilannetta oikeaan suuntaan niin ettei lapsia nolata tai turhaan säikäytetä. Toimiva yhteistyö perustuu luottamukseen ohjaajan ja koiran välillä, varmuuteen siitä että koiraa ei koskaan altisteta tilanteeseen jossa se ei kykene olemaan.
Entä se koirasosiaalisuus, eikö sitä pidä olla?
Pitää, sen verran että samassa tilassa oleva koira ei saa aiheuttaa tunteenpurkauksia. Kuitenkin jokaisella koiralla on se oma henkilökohtainen tilansa koskien vieraita nelijalkaisia. Judo ei perusluonteeltaan ole niinsanottu koirapuistokoira joka haluaisi toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vieraiden koirien kanssa. Sille työskentely ihmisten kanssa on pääasia ja paikalla olevat muut koirat lähinnä rasitustekijä. Liian innokkaasti peppua nuuskiville uroskoirille ärähtävä narttu on ihan normaali asia, mutta lasten tai vanhusten nähden tätä ei saisi tapahtua, koska pienestä koirasta lähtevä iso melu voi säikäyttää. Yhteisissä tapahtumissa minun tehtävä on huolehtia että Judo ja Judon peppu ovat varattuja vain istumiseen ja rapsutuksiin ja se saa tehdä päätyötään rauhassa.
Mikä on eläinavusteisen toiminnan rooli koiranomistajan näkökulmasta? Voiko vapaaehtoistoiminta hyödyttää myös koiranohjaajaa?
Rauhallisuus ja tietynlainen pitkäpinnaisuus lasten kanssa kertovat paljon koiran hermorakenteesta. Lasten kanssa toimiminen ei tietenkään ole tapa kokeilla kestääkö koirani poikkeavia tilanteita, mutta se on yksi työ jossa koiran päänupin sisältö pääsee kovaan käyttöön. Lasten spontaani tapa kommunikoida koiran kanssa on myös äärettömän opettavaista ihan kokeneellekin koiraharrastajalle. Joskus on lähes noloa huomata että muutamassa minuutissa pieni lapsi saa lumottua koiran keskittymään temppukouluun, kun itsellään siihen joskus menee useampikin hetki. Täysi keskittyminen hetkeen on jotakin minkä koira ansaitsee jokaiselta ohjaajalta, ja siinä lapset ovat huippuja.
Kuten aiemmin kirjoitinkin, meillä lukukoirailu ja lapsi-koirakurssit ovat lähinnä minun koirieni harrastuksia joissa minä olen vain statisti. Sosiaalisina eläiminä koirat nauttivat huomiosta ja herkuista ja saavat positiivisia kokemuksia erilaisista, eri näköisistä ja eri ikäisistä ihmisistä. Koirille tämä on sekä aktivointia että kulttuuria, sivistämistä. Hyvällä tavalla elämää nähnyt, mukavia asioita kokenut koira osaa suhtautua uusiin asioihin jatkossakin positiivisen kautta. Tämä helpottaa paitsi harrastamista myös muuta elämää, kun tiedän miten koirani suhtautuvat vaikkapa pieniin lapsiin voin päästää ne leikkimään tai kävelylle luotettavien lasten kanssa. Myös tulevaisuuden pentuekuvioita ajatellen on mukava tietää että lähipiiristä löytyy kymmeniä pieniä käsiä silitelemään sekä tulevaa mammaa että koko pentuetta, sitten kun mamma hyväksyy vieraita katsomaan pentujaan.
Mikä siinä vapaaehtoistyössä sitten on niin iso juttu?
Laajemmalla näkökannalla eläinavusteinen toiminta on myös koirien, sekä sen rodun että koko eläinlajin, julkikuvan rakentamista. Positiiviset kokemukset koirista auttajina, seuralaisina ja hyvinä kansalaisina rakentavat koiramyönteistä Suomea. Tieto siitä että kyseessä on ihan tavallinen seurakoira, harrastuskoira tai meidän tapauksessa metsästyskoira tulee usein pienenä yllätyksenä, ja moni pohtiikin olisiko meidänkin koirasta vaikka tähän. Kyseessähän ei ole mikään kovasti treenattu monimutkainen asia vaan sisäsyntyinen kyky suhtautua uusiin asioihin, stressitekijöihin ja häiriöihin tyynesti ja vahvistetun positiivisen kautta.
Kaikki koirat ovat toivottavasti ihmisilleen ja lähipiirilleen terapiakoiria, ilon tuojia ja eheyttäjiä. Osalla on lisäksi kunnia tuoda helpotusta oppimisvaikeuksiin ja kommunikoinnin solmuihin myös vieraille ihmisille.
 |
| Judo ja työn ilo. Kuva: Judon instagram-tili |
Linkkejä:
Anima Ry
Kennelliiton lukukoiratoiminnasta SKL:n sivuilla
Ylen artikkeli Suomen ensimmäisestä lukukoirasta, Börjestä
Haminan Seudun Seurakoirakerho Ry
Eläinkoulutus TAiTO
Judon lukukoiratili instagramissa
