Loppuvuodesta bongasin facebookin koiraryhmistä ilmoituksen omatoimi-bussimatkasta Vilnaan keväällä. Hetken keskusteltuamme päätimme lähteä Erikan ja Kaisan kanssa reissuun. Aamuyöstä 5.3. ajelimme Mäntsälään autoa vastaan kolmen koiran ja kolmen naisen seurueena ja hyppäsimme bussiin. Bussin kokonaisluku on 28 naista ja 43 koiraa, ja kaikki sujui niin luontevasti ja vaivatta etten taida koskaan enää lähteä reissuun millään muulla keinoin!
Vilnassa meillä oli 3 x kansainväliset näyttelyt LitExpo-hallissa. Toimintatapa on hieman poikkeava muista maista, kehiä pyörittää tuomari itse ja näyttelyväen pitää olla erittäin hereillä siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Periaatteena se, että älä poistu kehästä ennen kuin joku heittää sinut ulos on melko yleispätevä neuvo. Sanallisia arvosteluita ei tule, ja koiran saaman laatuarvostelun saat joko sanallisena tai vasta saatuasi kirjallisen diplomin sijoituksesta. Joten tarkkana saa olla.
Ensimmäisenä päivänä olimme ainoana koirana avoimessa luokassa ja saimme laatuarvosteluksi EH. Kaksi seuraavaa päivää meitä vastassa oli avoimessa luokassa valioluokan narttu, ja molempina päivinä olimme ERI2. Näistä sunnuntai oli selkeästi kuitenkin paras päivä Ruutin esiintymisen kannalta, ja reissusta jäi kiva fiilis.
 |
Ihanan ajattelevainen hotellin respa oli muistanut
bussiseuruettamme tennispalloilla! |
 |
| Hotellielämää |
 |
Alkumaljat yhteiselle reissulle, Venni huomasi
mahdollisuuden päästä kuviin ja saada rapsutuksia. |
 |
| Kuva-arvoitus, onko kyseessä nomadien leiri vai naisia koiranäyttelymatkalla? |
 |
| "On tämä *** työmaa", ajatteli Venni kun paluumatkalla tuliaisten päällä autossa istui... |
 |
Vielä paluumatkalla korona nauratti, nyt lähes suljetussa Suomessa ei enää niinkään.
Onneksi ei iskenyt köha tai palavikku. |
 |
Ollaan ystäviä jookos... Sekalainen seurakunta
jonottaa Erikalta koirannamuja. |
